perjantai 10. elokuuta 2012

Petotietojärjestelmät ja havaintotiedon julkisuus

Suurpetohavaintojen keräämiseen ja hyödyntämiseen kehitetyn TASSU-järjestelmän käyttöönotosta tulee tänä syksynä kuluneeksi kolme vuotta. Tämä valtionhallinnon piirissä kehitetty internet-pohjainen järjestelmä on tänä aikana suurelta osin korvannut järjestelmän, jossa petoyhdyshenkilöt kirjasivat petohavaintonsa lomakkeille, joita postitettiin aika ajoin RKTL:een. Siellä ne sitten käsityönä tallennettiin sähköiseen muotoon ennen kannanarvioiden tekemistä. Ilmeisiä TASSU:n käytön etuja riistantutkimukselle ja hallinnolle ovat esimerkiksi havainnosta ilmoittamisen nopeus sekä työvoimatarpeen vähentyminen, kun tallentamisen tekevät petoyhdyshenkilöt. Viime vuonna järjestelmään ilmoitetut yli 40 000 suurpetohavaintoa tulivat hajautetun tallentamisen ansiosta nopeasti hyödynnettäväksi. Järjestelmän toiminnassa alkuvuosina esiintyneistä teknisistä ongelmista on suurelta osin selvitty ja uusinta vaihetta kehitystyössä edustaa mobiiliversion valmistelu.

TASSU:n rinnalla sinnittelee paikallisia ja pääosin samat perustoiminnallisuudet sisältäviä järjestelmiä. Jo vuosia ennen riistahallintovetoisen TASSU:n kehittämistä syntyi paikallisten metsästäjien ja IT-alan toimijoiden yhteistyönä kaksi  suurpetohavaintojen tietojärjestelmää.  Kymeessä toimivien riistanhoitoyhdistysten Suurpetohavainnot-järjestelmä aloitti toimintansa 2005−2006. Varsinais-Suomessa pääasiassa Laitilan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueelta nykyisin havaintoja keräävä Petonetti perustettiin 2006−2007. Näiden lisäksi on pääasiassa muiden lajiryhmien kuin suurpetojen havaintoja kerääviä järjestelmiä, kuten vuonna 2006 toimintansa aloittanut Hatikka.
Kiintoisa eroavaisuus suurpetoihin keskittyvien tietojärjestelmien välillä on niihin kirjattujen petohavaintojen julkisuus. TASSU-järjestelmään havaintoja kirjaavat petoyhdyshenkilöt voivat riistahallinnon toimijoiden rinnalla tutustua toistensa tekemiin havaintoihin liki koko Suomen alueelta. Kymen Suurpetohavainnot-järjestelmään kirjatut havainnot ovat kaikkien järjestelmää rahoittavien riistanhoitoyhdistysten jäsenten (metsästäjien) tutustuttavissa. Avoimin kaikista kolmesta järjestelmistä on Petonetti  – tuoreet eli viimeisen kuukauden aikana tehdyt havainnot ovat kenen tahansa netinkäyttäjän tutustuttavissa.

Miksi nämä järjestelmät ovat päätyneet niin erilaisiin rajauksiin havaintojen julkisuuden suhteen? Onko esimerkiksi TASSU:ssa havaintolistaus tarkkoine paikka- ja aikatietoineen julkisuuslain tarkoittama salassa pidettävä valtion laitoksen sähköinen asiakirja, joka julkisena voisi vaarantaa uhanalaisen lajin suojelun. Ja toisinpäin: eikö havaintolistaus siis ole saman lain tarkoittama tilasto tai käyttötarkoitukseensa (poikkeuslupapäätöksiin liittyvä) valmis selvitys, siis julkinen?

Niin tai näin, jotkut petoalueilla asuvat toimijat eivät tarkastele havaintojen julkisuutta niinkään petojen vaan ihmisten suojelukysymyksenä – julkiset petohavainnot auttaisivat heidän mukaansa varautumaan petojen edustamaan riskiin ja havahduttaisivat ihmiset petojen läsnäoloon. TASSU-järjestelmän kattamalla havaintoalueella jotkut toimijat ilmoittavatkin havaintonsa mieluummin medioille kuin yleisöltä suljettuihin tietojärjestelmiin. Toimijoiden joukossa on myös niitä, jotka kiinnittävät huomionsa havaintojen julkisuuteen kiinnostavuus-, elämys- ja häiriökysymyksenä. Voiko käydä niin, että uunituore petohavainto asutuksen tuntumassa kerää paikalle ihmisiä petohavainnon toivossa keskelle viranomaisten pedonkarkotusoperaatiota, tai synnyttää enemmän rauhattomuutta kuin tyynnyttää.

TASSU-järjestelmän tarjoama, vain havainnoijille hallinnon ulkopuolella avoin, kansallinen petotietovaranto toimii hyvänä kannustimena mukanaololle tiedontuotannossa. Havainnot ovat monella tapaa kiinnostavia ja opettavaisia. Paikalliset petohavainnot tarjoavat myös alueen kannan kokoon ja eläinyksilöiden käyttäytymiseen liittyviä perusteita anottaessa riistahallinnolta metsästyslain mukaista poikkeuslupaa. Tulevaisuus näyttää miten kestävällä perustalla nämä tietojärjestelmät ovat, millaiseksi niiden rinnakkaiselo kehittyy ja ketä kerätyllä tiedolla ensisijaisesti palvellaan.

2 kommenttia:

  1. Tassu-järjestelmään kirjattujen havaintojen salaaminen nakertaa susitutkimuksen uskottavuutta: Luonnossa liikkuvat tietävät, että RKTL:n julkaisemat tiedot susipareista ja laumoista ovat erittäin puutteellisia. Lukemattomia todellisuudessa olemassa olevia yksilöitä puuttuu. Johtuuko tämä siitä, että niistä ei ole tehty havaintoja, vai eikö havaintojen perusteella ole haluttu tehdä johtopäätöksiä?

    Edelleen, susien liikkeistä annetut tiedot (vain muutama prosentti asumusten lähellä) eivät kokemusperäisesti ole alkuunkaan uskottavia. Onko niin, että tämä johtopäätös perustuu siihen tosiasiaan, että pannoitetut sudet ovat jokseenkin kaikki olleet alfa-yksilöitä, jotka osaavat olla varovaisempia (mm. siksi ovat johtajia ja elossa) vai siitä, että alkeellisintakaan havaintojen arviointia ei ole tehty: ei ole postettu havainnoista niitä paikkatietoja, jotka ovat (poikineen) alfa-yksilö pesän lähellä. Poikinut yksilö ymmärrettävästi pysyy pitkiäkin aikoja pesänsä lähellä.

    Kun tutkimus on salaista, ei sen oikeellisuutta ole mahdollista todeta. Normaali käytäntö on alistaa tutkimustieto tiesdeyhteisön arvioitavaksi.

    VastaaPoista
  2. Olisi mielenkliintoista tietää havaintojen lkm/petoyhdysmies ja havainnot/paikkakunta. Jos kauheasti pelottaa susiraukkojen kohtalo, voisi luvut ilmoittaa ainakin edelliseltä vuodelta. Susien olemassaolon ja paikat tietävät muutkin, kuin nämä yhdysmiehet. Näiden tietojen ilmoittaminen antaisi hieman pohjaa arvioida TASSU-järjestelmän toimivuutta ja koko laskennan luotettavuutta, joka empiiristen havaintojen mukaan on melko alhainen.

    VastaaPoista